Tässä kirjoituksessa on tarkoitus tiivistää lukemiani asioita ja antaa lukijalle tietoa Iranin tilanteen taustoista ja tuoda esiin eri näkökulmia.

Tilanne nyt

Iranilla on ydinpolttoaineen tutkimusohjelma. Yhdysvallat ja sen liittolaiset epäilevät, että Iran kehittää ydinenergian varjolla ydinaseita. Iran vakuuttaa ydinohjelman olevan rauhanomainen.

Tammikuussa Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA osoitti YK:n turvallisuusneuvostolle lauselman, jossa Iranin katsotaan rikkoneen ydinsulkusopimusta ja sopimuksia IAEA:n kanssa tarkastusmenetelmistä. Taustalla on kiista saako Iran rikastaa uraania laitoksissaan.

Iran tahtoi neuvotella tutkimusohjelmansa jatkamisesta. Ranska torjui uudet neuvottelut tammikuussa. Britannia torjui neuvotteluehdotuksen jo aiemmin. Myös Yhdysvallat torjui ajatuksen neuvottelupöytään palaamisesta. Maat eivät suostu neuvotteluihin ennen kuin Iran jäädyttää jälleen ydinpolttoaineohjelmansa. Sen sijaan Venäjä ja Iran neuvottelevat kiistan kompromissiratkaisusta. Yhdysvallat ja EU ovat tukeneet Venäjän aloitetta. Ratkaisussa Venäjä toimittaisi Iranille sen tarvitseman rikastetun uraanin. Näin voitaisiin taata, ettei uraania ole rikastettu ydinasekelpoiselle tasolle asti.

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush on ilmoittanut, että Yhdysvallat harkitsee sotilaallista väliintuloa. Israelissa on ehdoteltu ilmaiskua Iranin ydintutkimuslaitosten tuhoamiseksi.

Historia, öljy ja CIA
Vuonna 1951 Iranin pääministeriksi valittiin vaaleilla Mohammad Mossadegh. Iranin parlamentin tuella Mossadegh valtiollisti Iranin brittiomistuksessa olleen öljyteollisuuden. Britannian voimakkaasta painostuksesta ja taloussaarrosta huolimatta valtiollistaminen jatkui. Vuonna -52 Mossadegh pakotettiin hetkeksi vallasta, mutta valittiin kansan suurella enemmistöllä pian takaisin valtaan.

Vuonna 1953 Yhdysvaltain hallitus toteutti CIA:n salaisella operaatiolla (operaatio Ajax) laittoman vallankaappauksen ja asetti Shaahi Mohammed Reza Pahlavin valtaan ja pidätytti Mossadeghin. Shaahi luovutti Iranin öljyteollisuuden amerikkalais-brittiläiseen omistukseen seuraavien 25 vuoden ajaksi. Shaahin hallinto muuttui pikaisesti Yhdysvaltain ja Britannian tukemaksi diktatuuriksi.

Shaahin vallan aikana kansalaisoikeudet olivat minimaaliset ja Iranin sisäinen turvallisuuspalvelu SAVAK tappoi arviolta 13,000-13,500 ihmistä ja tuhansia pidätettiin ja kidutettiin. Islamilainen papisto maasta karkoitetun Ayatollah Khomeinin johdolla kasvoi entistä äänekkäämmäksi Shaahin vallan vastustajaksi.

Iranin ydinohjelman perusta luotiin 1960-luvulla Yhdysvaltain suosiollisella avustuksella. Yhdysvallat toimitti Iraniin 5-megawatin koeydinreaktorin. Suunnitelmissa oli rakentaa Yhdysvaltojen kanssa Iraniin 23 ydinvoimalaa vuoteen 2000 mennessä. Vuonna -75 Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger allekirjoitti kauppasopimuksen nimeltä U.S.-Iran Nuclear Cooperation, joka takasi yhdysvaltalaisille yhtiöille yli kuuden miljardin myyntitulot ydinvoimalalaitteistoista. Siihen aikaan Iran tuotti 6 milj barrelia öljyä päivässä. Nykyään Iran tuottaa 4 milj. barrelia päivässä.

Iran allekirjoitti ydinaseiden leviämistä rajoittavan ydinsulkusopimuksen vuonna 1962.

Lopulta vuonna -79 useiden kuukausien ajan jatkuneiden protestien päätteeksi Shaahi karkoitettiin maasta. Tästä seuranneen valtataistelun voitti vanhoillinen Ayatollah Khomeini. Hän valtiollisti teollisuuden ja teki Iranista uskonnollisen islamilaisen valtion ja poisti länsimaiset vaikutteet.
[Iran's nuclear program] [History of Iran]

Uraanin rikastus
Helmikuussa Iran kertoa aloittavansa uraanin rikastamisen. Luonnosta louhittavaa uraania pitää rikastaa, jotta sitä voidaan käyttää ydinpolttoaineena. Luonnon uraanin 253U-isotoopin pitoisuus on 0,7%. Rikastamalla tämä pitoisuus saadaan 3-5 prosenttiin, jolloin se kelpaa ydinpolttoaineeksi. Ydinaseissa rikastusaste pitää olla yli 90%.

Ennen Irania, uraania rikastaa vain yhdeksän maata: Yhdysvallat, Ranska, Saksa, Venäjä, Isolta-Britannia, Japani, Kiina, Hollanti ja nykyään myös Brasilia. Muiden ydinvoimalamaiden pitää ostaa ydinpolttoaineensa joltain näistä maista. Tämä tulee kalliiksi ja tekee ostavan maan energiasektorin riippuvaiseksi ulkomaista.

Brasilialla on suuret uraaniesiintymät ja kaksi ydinvoimalaa. Sen oli ennen lähettävä uraaninsa ulkomaille rikastettavaksi. Sittemmin se kehitti rikastustekniikan, jonka ansiosta se ei enää ole riippuvainen ulkomaisista yhtiöistä.

Vuonna 2004 IAEA antoi Brasilialle luvan jatkaa uraanin rikastamista siitä huolimatta, että Brasilia asetti tarkastuksille rajoitteita ja ilmoitti, että se haluaa pitää rikastustekniikkansa salaisena. Brasilialla oli myös vielä 90-luvun alussa salainen ohjelma, jolla se tavoitteli ydinasetta.

Ei ole olemassa mitään oikeudellista perustetta sille, ettei Iran voisi rikastaa uraania niin kuin Brasilia. Iranin painostuksen syitä on etsittävä muualta.
[Todellinen ydinuhka ei tule Iranista] [Brazil poised to join the world's nuclear elite]

Tilanne Iranin kannalta
Ydinsulkusopimuksessa ydinaseettomat maat mm. lupaavat olla kehittämättä ydinaseita. Vastaavasti ydinasemaat ovat sitoituneet siihen, etteivät ne avusta muita ydinaseiden hankkimisessa. Iran väittää ydinohjelmansa tähtäävän puhtaasti sähköntuotantoon. Ydinsulkusopimuksessa painotettiin myös, ettei sopimus saa millään tavalla estää ydinvoiman rauhanomaista käyttöä ja että sopimuksen osapuolet lupaavat olla syrjimättä ketään rauhanomaisen ydinenergiayhteistyön alalla.

Iranin näkökulmasta voitaisiin väittää, että pakotteisiin ryhtyminen nimenomaan olisi vastoin mainittuja sopimuspykäliä. Lisäksi voitaisiin katsoa, että ydinsulkusopimukseen sitoutuneet ydinasemaat (USA, Venäjä, UK, Ranska, Kiina) rikkovat itse sopimusta pitäessään kiinni omista ydinaseistaan ja kehittäessään niitä. Tuossa sopimuksessa kaikki osapuolet nimittäin lupaavat pyrkiä yleiseen ja täydelliseen ydinaseriisuntaan. Jostakin syystä tämä puoli sopimuksesta on täysin unohtunut. Esim. USA ja Venäjä avoimesti ilmoittavat, etteivät milloinkaan tule luopumaan ydinaseistaan.

Entäs jos Iran todellakin haluaisi kehittää ydinaseen, vaikkei sitä myönnä. Iranin kannalta tuon tavoitteen voisi nähdä hyvinkin perusteltuna. USA on julistanut Iranin kuuluvat "pahan akseliin". Pahan akseliin kuuluneen Irakin miehitys viestittää selvää kieltä. Myös ydinasevaltio Israel on avoimesti Irania vastaan. Iranin johtajat ovat syystäkin huolissaan maansa tulevaisuudesta. Iran sijaistee strategisesti tärkeällä alueella sen suurien öljyvarantojen vuoksi.

Ydinasemaat Israel, Intia ja Pakistan eivät ole edes suostuneet liittymään ydinsulkusopimukseen. Miksi näitä maita vastaan ei aseteta pakotteita? Päinvastoin, Pakistan ja erityisesti Israel ovat Yhdysvaltain tärkeitä strategisia liittolaisia.

EDIT 2.3.06: HS: Yhdysvallat lupaa toimittaa Intialle mm. ydinpolttoainetta

Israel

Erityisesti Israelin kohdalla IAEA ja kansainvälinen yhteisö näyttelevät täysin sokeaa. Israel yhä vieläkin salassa, kaiken kontrollin ulottumattomissa toteuttama ydinaseohjelma alkoi jo 1950-luvulla. Ranska oli salaa aktiivisesti auttamassa Israelia ydinaseen kehittämisessä ja Yhdysvallat sulki tarkoituksellisesti silmänsä. Yhdysvaltain presidenteistä vain sittemmin salamurhattu John F. Kennedy oli Israelin ydinaseita vastaan.

Nykyisin Israelilla arvellaan olevan jo 100-300 ydinkärkeä. (Varovaisten arvioiden mukaan USA:lla on yli 6000 ydinohjusta, Venäjällä 5000, Kiinalla 400, Ranskalla 350, Isolla-Britannialla 200, Intialla 70 ja Pakistanilla 45.) Lisäksi Israelilla tiedetään olevan laajamittainen kemiallisten ja biologisten joukkotuhoaseiden ohjelma sekä mahtava rakettiarsenaali aseiden kuljettamista varten.

Koko ongelman ydin on siinä, että Israelin naapurimaat pitävät sitä uhkana olemassaololleen ja pyrkivät löytämään tarpeeksi vahvan pelotteen.


Kirjoitan myöhemmin asioista, jotka voivat olla Yhdysvaltojen todellisia syitä painostaa Irania (mm petroeuro). Kirjoitan myös vaaroista, jotka voivat toteutua jos USA todella iskee Irania vastaan.