Viime päivinä muutamat Iltalehden kolumnistit ovat käsitelleet teksteissään tärkeitä maailmalla tapahtuvia asioita. Tämän päivän Kalle Isokallion teksti on ensimmäinen huomaamani teksti kotimaisessa mediassa, jossa käsitellään edes vähän Yhdysvaltain kansantalouden tulevaa romahdusta.

"Yhdysvaltojen romahduksesta meitä varoittavat valtion huima velkaantuminen, liittovaltion budjetin hirvittävä alijäämä ja kansalaisten käsittämätön velkataakka. Kun aivan viime aikoina sieltä on tullut viestiä asuntomarkkinoiden hinnankehityksen hiipumisesta ja myymättömistä asunnoista, niin velkaantuneita kansalaisia odottaa asunnon hinnan lasku, korkojen nousu ja sitä myöten ennennäkemätön yksityishenkilöiden vararikkoaalto. Joka laukaisee lopullisesti sen romahduksen."

Toisena huomiota kaipaavana asiana Isokallio ottaa esiin öljyn tuotantohuipun. Näiden kahden ongelman rinnalla kaikki muut ongelmat tuntuvat kovin pieniltä. Hän arvosteleekin eduskuntaa merkitykseltään toissijaisten asioiden käsittelystä, kun niitä todella tärkeitäkin asioita olisi.

"...kevään istuntokaudella tärkeimmät asiat ovat keinosiemennys ja eri kulutushyödykkeiden kaupantekoajat. Jälkimmäisessähän on kysymys siitä, että seksiä ei saa myydä yhtenäkään viikonpäivänä ja ruokaa saa myydä kaikkina viikonpäivinä paitsi sunnuntaina. Kansantalouden kannalta varmaan kovin tärkeitä asioita."
 - - -

Sitten viime viikolla, erään metsäyhtiön irtisanomisuutisten tultua julki, Maria Guzenina kirjoitti kolumnissaan nykymaailman talouspainotteisuudesta ja rahan vallasta. Hänen tekstinsä voi tiivistää yhteen hänen Michael Moorelta lainaamaansa lauseeseen: "What's good for business, is bad for people."

Hän arvostelee nykyistä talousliberalismia ja sen pakottavaa tarvetta viedä työ halpatyövoiman maihin, missä yhteiskuntakehitys ei ole saanut aikaiseksi kunnon työehtoja työntekijöille. Juuri tämän syyn takia näissä maissa vauraus ja raha keskittyy vain harvoille ja valituille. Köyhät työntekijät saavat vähintään 12-tuntisesta työpäivästään vain vaurauden murut.

Guzenina viittaa tekstissään myös Bushin ja Bin Ladenin perheiden businesskytköksiin ja sotien positiivisen vaikutuksen liiketalouteen. Kolumninsa hän päättää seuraavasti:

"Viis siitä, että ihmisten elämä menee pirstaleiksi. Onhan raha kuningas, jota jokaisen täytyy ymmärtää kumartaa."
 - - -

Kolmas esille ottamani kolumni on Vexi Salmisen 9.3. kirjoittama teksti, jossa hän nimittää maailman suurimman talous- ja sotilasmahdin johtajan vallanhimoiseksi tolloksi. Salmisen kolumni käsittelee maailman kovaa valtapolitiikkaa ja sen arvelluttavia motiiveja. Hän puhuu George W. Bushin median avulla toteutetusta vaalituesta sielunveljelleen Italian pääministeri Silvio Berlusconille, jonka läpimeno Italian ensi kuun parlamenttivaaleissa näyttää epävarmalta.

Salminen kirjoittaa myös, että terrorinvastaisesta sodasta on tullut Bushille pakkomielle.

"Hän käy taistoaan seurauksista piittaamatta. Maailma on ajautumassa uudenlaiseen kahtiajakoon. Nyt muuria rakennetaan uskontojen välille."

Viimeisissä kappaleissa hän kiteyttää, että vaikka maailmamme johtajilta puuttuu moraali ja he haluavat viedä kansat sotaan, on tavallisen kansan pidettävä kiinni omasta moraalistaan, suhtauduttava poliittisiin johtajiinsa kriittisesti ja vaatia muutosta.

"Muutokset eivät ole koskaan lähteneet huipulta vaan pohjalta."
 - - -

Nyt kun tuli Berlusconikin mainittua, niin tähän on hyvä pistää linkki videoon (1,2Mt), jossa tämä Italian rikkain mies kaivaa kahvipöydässä nenäänsä, katsoo pikaisesti ympärilleen tarkistaakseen näkeekö kukaan ja huomaamattomasti sujauttaa räät sormen päästä suuhunsa.