Sain
tässä pari päivää sitten luettua Finlandia-ehdokkaanakin olleen Risto
Isomäen kirjan Sarasvatin hiekkaa. Siinä yhdellä sivulla kirjoitettiin
Euroopan keskiajan matematiikasta. Sen pohjalta innostuin kirjottamaan
tästä aiheesta, joka sitten rönsyili. Tuli niin paljon kiinnostavaa juttua eteen.
Matematiikka, tiede ja kirkko keskiajalla.
Kun 400-luvulla Intiassa ja Kiinassa matematiikka, tähtitiede ja taide kukoistavat, Eurooppaan laajeni kristinusko, joka
kahlitsi luonnontieteen, matematiikan, tähtitieteen ja taiteen
kehitystä toista tuhatta vuotta. Länsi-Eurooppa oli taikauskon ja
keskiaikaisen ahdistavan pimeyden vallassa. Maapallo muuttui litteäksi,
se ei enää pyörinyt, tähdet ja Aurinko alkoivat kiertää Maata.
Auktoriteetteja ei sopinut epäillä, kirkon sana oli totuus.
Kirkon
asenne tietoon ja tieteeseen oli torjuva. Muun moassa vuonna 1299
Firenzessä annetussa säädöksessä rahanvaihtajia kiellettiin käyttämästä
islamisista maista tullutta kymmenjärjestelmää.
Euroopan
kauppiaiden piti myös tyytyä vain yhteen- ja vähennyslaskuihin, sillä
Kirkko oli kieltänyt jakolaskun ja kertolaskun harjoittamisen
pakanamaista tulleina vaarallisina vaikutteina. Erityisen tiukasti oli
kielletty nollan käyttö, koska nolla oli niin outo käsite, että se
saattoi olla vain itse Saatanasta.
Jos
menestyvä kauppias halusi varmistaa, että hänen poikansa oppii
matematiikkaa, poika piti lähettää opiskelemaan Italiaan. Jakolaskua ja
kertolaskua opetettiin Euroopan sisällä ainoastaan joissakin Italian
yliopistoissa, niissä joihin oli levinnyt vaarallisia harhaoppeja
islamilaisista maista.
1400-luvulla arabit
kykenivät välittämään Italian kaupunkivaltiolle perintönsä, jolloin
länsieurooppalainenkin renesanssi pääsi alkamaan. Arabien
matemaattiseen ja tähtitieteelliseen pohjaan nojautuen Länsi-Eurooppa
kykeni saavuttamaan aurinkokeskeisen maailmankuvan. Sitä ennen piti
Giordano Brunon mennä polttoroviolle ja Galilei Galileon kieltää
oppinsa.
Giordano Brunosta.
Harva on kuullut italialaisesta dominikaanimunkki Giordano Brunosta (s. 1548, viisi vuotta Kopernikuksen kuoltua).
Kypsän iän saavitettuaan itseoppinut Giordano
Bruno riisui pappispukunsa ja ryhtyi filosofiksi jakaakseen tietonsa.
Tämä väitti, että Kopernikus oli oikeassa, että maa kiersi aurinkoa.
Bruno jatkoi kuitenkin valovuosia Kopernikuksen ohi: meidän aurinkomme
on vain läheinen tähti, hän väitti, ja miljoonilla tähdillä on
planeettoja ympärillään juuri niin kuin meidän tähdellämme. Hän sanoi,
että tämä tähtien universumi on rajaton.
Näiden
väitteiden vuoksi, ja koska hän esitti, että papeilla ei ollut oikeutta
väkisin yrittää käännyttää epäuskoisia, Brunon entinen kirkko tuomitsi
hänet kuolemaan.
Hänelle tarjottiin kuitenkin vapautusta, mikäli hän myöntäisi olevansa väärässä. Toisin kuin Galileo vuosikymmeniä myöhemmin, Bruno hymähti ja vastasi:
"Kenties te, jotka lausutte tuomioni, elätte suuremmassa
pelossa kuin minä, joka vastaanotan sen."
Hänet poltettiin poltettiin elävältä Kukkien torilla Rooman keskustassa 17. helmikuuta vuonna 1600.
Kun vuonna 1889 hänelle pystytettiin patsas tuolle samalle torille,
jolla katolinen kirkko hänet murhasi, paavi tuomitsi patsaan
pystyttäjät. Vuonna 1942 kardinaali Mercati väitti, että kirkko teki
oikein, koska Bruno ansaitsi tulla surmatuksi.
Lähteet:
Risto Isomäki, Sarasvatin hiekkaa, 2005.
Matematiikan ja tähtitieteen läpimurto
Giordano Bruno
Ja vähäsen muualtakin :)
Kommentit